Ohhoh, joulu on jo ovella ja blogipäivitykset koko syksyltä ovat jääneet tekemättä. No, ei meillä paljon päiviteltävää ole ollutkaan, vapaa-aika on mennyt raksa ja remonttihommissa. Ja koirien kanssa kuntoa kohottaen.

Mie aloitin lokakuun alussa juoksukoulun ja tavoitteena olisi, että koulun päättyessä 7 kk päästä jaksaisin kivuttomasti lenkittää koirat juosten ja reilunpitkillä lenkeillä. Eli meidän koirat ovat koko syksyn vaan juosseet ja juosseet -harjoitelleet juoksuvyössä käskyjä, jotta juoksu olisi mukavaa ja joustavaa. Ronja on synnynnäinen veturi -canicross ainesta, menee kuin juna eteenpäin, eikä stoppaile jatkuvasti. Riiaa taasen saa olla hopihopittamassa, kieltämässä, vetämässä vähän väliä, kun neitonen singahtelee kesken juoksun nenän määräämänä ojiin ja laitoihin. Muutaman kerran on tullut kompuroitua vöihin ja hihnoihin Riian tehdessä äkkinäisiä liikkeitään. Parempi onkin ennakoida ja kokoajan. Jos herpaannut hetkeksi vaikkapa ihastelemaan kaunista vanhaa kuusimetsää, niin varmasti lennät nenällesi hiekkatielle Riian jo stopatessa tien laitaan :D Mutta Ronja se vaan menee. Ronjan ei tarvitse tehdä edes tarpeitaan. Ronja jää kärsivällisesti odottamaan, kun Riian kanssa neuvotellaan siitä, että matka jatkuu nyt justiinsa ja kun se jatkuu, juna mennä porhaltaa tuulenhalkojan lailla eteenpäin. 

Mutta, minkäs vaistoilles teet. Riialle on suotu hyvä nenä ja nenään sopivat vietit. Ja näin kunnonkohotuksen alkuvaiheessa en pikku hengähdysstoppeja laita pahakseni ollenkaan :)

Marraskuun alussa järvi, jonka rannalla asumme, jäätyi ensimmäisen kerran rannoiltaan. Sekös se vasta oli hauskaa varsinkin Ronjasta. Jäätä särjettiin ja sukellettiin jääpaloja ja niitä sitten heiteltiin rannalla. Ihanaa puuhaa, eikä hyisevän kylmä vesikään tuntunut haittaavan. 

Ronjalla oli varmaan liian rauhalliset liikkeet, kun Riia päätti porhaltaa paikalle ja näyttää vähän mallia, miten se jää irtoo vauhdilla. Nämä kuvat kuvastavat hyvin noiden luonteita, Ronja rauhallisesti ottaa jäätä ja hieman viskelee, kun taas Riia tekee saman turbovauhdilla ja hakkaamalla raivoisasti jään rikki ja sitten riehumalla jääpalan kanssa.

Joulukuun 6. pvä, Itsenäisyyspäivänä, satoi ensilumi maahan. Maisema järvelle oli satumainen. Satumaiset olivat myös lumipallotassut ulkoilun päätteeksi. :) Sitä tuli taas herättyä todellisuuteen kertaheitolla, mitä riesoja talvi tuo taas tullessaan.

Mukavaa Joulun odotusta!

Kaivelin koneelta kuvia tämän kesän touhuista, olkaat hyvät :)

Kovasti tekisi mieli saada Riia mukaan sorsajahtiin. Olisi huippua tietää, miten hän siellä pärjäisi ja miten käyttäytyisi. Laukaukset saavat koiran täpinöihin ja riistapukkia, sekä oikeaa lintua noutaa halukkaasti. Ui innokkaasti. Pitäisi vaan päästä tositoimiin kokeilemaan. Onneksi on useita metsästyskavereita, varmasti joku meidät mukaan vielä ottaa. Treenaamiseen saatiin kaverilta tavi, jota molemmat tyttöset innokkaasti noutivatkin.

Alla vielä alkukesän leikkejä ja muita touhuja (kuvat on otettu ennen trimmejä)

Ja Riia jälleen AVO3.

Riialla on kova kolmosputki tältä kesältä ja nyt peli vihelletäänkin poikki ja suunnataan katseet ensikesän kokeisiin. "Lahjattomat harjoittelee" asenne heitetään romukoppaan ja otetaan itseämme niskasta kiinni ja ruvetaan oikeasti treenaamaan, varsinkin kun tuo omissa oloissa treenaaminen ei ihan niin kalliiksi käy kukkarolle ja ajalle, kuin noissa kokeissa treenaaminen :D 

Tämän kesän tavoitteet Riian osalta on täytetty (FIN MVA, SPA1 ja MEJÄ-startti). Toki ykköstä Mejässäkin haettiin -tietenkin -mutta tuloksia ne on ne kolmosetkin. Ja koska koira kuitenkin vaikuttaa lupaavalta jäljestäjältä, emme missään tapauksessa ole pettyneitä. Päin vastoin. Roppakaupalla uusia ihania tuttavuuksia, mieleenpainuvia suunnistus- ja veretys- ja koepäiviä ja hirveän paljon oppia. 

Syksyllä olisi tarkoitus viedä Riia vielä oikeisiin tilanteisiin sorsametsälle kavereiden kanssa. Onneksi on paljon metsästäviä ystäviä, jotka mielellään huolivat meidät oppipojat mukaan.

Ronja sitten. Ronja haali itselleen tänävuonna kaksi SERTiä ja Viron Junnuvoittaja -tittelin. Ronjalle ei tavoitteita juurikaan asetettu, kakara kun vielä on. Taippareihin olen Ronjan ilmonnut ja pikaisesti pitäisi päättää, lähdetäänkö kokeilemaan vai ei. Ja nyt syksyllä on tarkoitus tutustuttaa Ronjakin verijäljelle, jotta saataisiin startattua senkin kanssa ensi kesänä. Ronja on jäljestänyt kaninlaahausjälkeä -tosin hieman epävarmasti, mutta kanin löytäen. Ronja on hakenut riistapukkia kiitettävästi vedestä. Mutta Ronja ei oikein tahdo irrota miusta metsässä, pikku pistoja sinne tänne tiiviisti yhteyttä pitäen. Ja se johtuu siitä, että meillä on aina molemmat koirat metsässä mukana ja Ronja tahtoo tukeutua Riiaan. Ja kun sitten metsään mennäänkin ilman Riiaa, se tukeutuu sitten minuun. Eli nuoren koiran epävarmuutta, josta kyllä päästään eroon. Laukauksista Ronja ei ole moksiskaan, tosin tätä kirjoittaessa tajuan samalla, että Riiahan on aina ollut messissä mukana, kun liipasimesta on vedetty. Eli Ronjan osalta tavoitteita asetetaankin sitten nyt syksyyn ja lähinnä hihnan toiseen päähän: metsään VAIN Ronjan kanssa, sieneen VAIN Ronjan kanssa, laukauksia VAIN Ronjan kanssa ja kaikkea mahdollista VAIN Ronjan kanssa. Ja en tarkoita, että tuleepa Riialle nyt tylsä syksy, vaan sitä, että ne lähtee mukaan eri aikaan, ei yhdessä.

Kaikenkaikkiaan superhieno kesä! Eikä vähiten kelien takia :D

Vietettiin oikein hauska ja helteinen viikonloppu Lieksassa muiden mejä-henkisten seurassa. Hellettä tosiaan piisasi, ihan täydeltä taivaalta, koko viikonlopun. Jälkien suunnistus ja veretys oli tuskaista, mutta antoisaa -kuten aina metsässä olo. Kokeet alkoivat sunnuntai aamuna jo 7.30 ja miun opastus oli ekalle jäljelle ja Riian oma jälki heti kakkosena, että ei ihan kaikista kuumimpaan keskipäivän aikaan jouduttu muuta kuin jäljen purkuhommiin.

Koe oli yhden tuomarin koe, eli koiria oli paikalla 6. Kaksi AVOa ja neljä VOIttajaa. Tuomarina Martti Hirvonen.

Riia sai pisteitä 26. Ja sillä tuloksen AVO3.

Makuut Riia oli merkannut juuri niinkuin pitääkin ja kaato löytyi ja kiinnosti. Mutta jäljen alussa oli hieman epävarmuutta etenemisessä Ja Jarkko joutui kehoittamaan useaan kertaan. Toinen osuus oli mennyt parilla pikku tarkastuslenkillä ja kolmannella osuudella koira lähtikin jäljeltä polulle, josta tuomittiin hukka. Toisella osuudella Riia oli nostattanut teeriparven jäljeltä ilmaan ja se tapaus oli sitten reipastuttanut menoa hyvin.

Myö oltiin oikein tyytyväisiä. Tämä oli Riian toinen koe ja itseasiassa kolmas jälki koko kesänä. Ennen Ylämaata tehtiin yksi harjoitusjälki, sitten oli Ylämaan koe ja nyt tämä. (Joo, kuullostaa siltä, että treenataan kokeissa) No ehkä pitää ennen seuraavaa koetta tehdä yksi harjoitus.

Ja ei myö huonoimpia oltu, yksi VOI koira ja toinen AVO koira keskeytettiin. Sitten tuli Riian AVO3, voittajissa 1 VOI2 ja 2 VOI1:stä. Ja toinen VOI1 saajista valioitui Jälkivalioksi ja toinen sai täydet 50 pistettä. Näitä hetkiä oli hieno olla todistamassa :) Onnea kaikille asianosaisille!!

Ja into lajiin kasvoi jälleen. Seuraavissa kokeissa luvattiin tehdä jo AVO jälkeä ilman kokeneempien apuja. Ja seuraavat kokeet ovatkin sitten jo parin viikon päästä Ylämaalla.

Taipparit Simpeleellä 16.7.2011. Tuomarina Liisa Pajala. Riian ohjaajana toimin minä, Titta.

Riia suoritti kaikki osa-alueet helposti ja mitä ilmeisemmin juuri niin kuin pitikin. Ja mikä parasta, koira nautti täysin rinnoin toiminnasta ja sen kanssa oli äärimmäisen mukava työskennellä.

Sosiaalinen käyttäytyminen:

Riia on rauhallinen ja luottavainen, suhtautuu ystävällisesti häntä heiluen ihmisiin ja toisiin koiriin.

Haku ja laukaus:

Haku on riittävän laajaa ja vauhdikasta. Riia käyttää maa- ja ilmavainua. Toimii erinomaisesti yhteistyössä ohjaajan kanssa. Laukausta säpsähtää, mutta jatkaa työskentelyä.

Jäljestys:

Riia jäljestää maavainulla tarkasti ja varmasti. Kaato tutkitaan. Erinomainen jäljestäjä, kulkuvauhti sopiva.

Vesityö:

Innokkaasti veteen, Riia tuo pukin ohjaajan käteen. (tästä osiosta Riia sai vielä bonusta haettuaan muiden koirien jättämiä pukkeja järvestä)

Tottelevaisuus:

Riia tottelee moitteettomasti.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:

Riia toimii hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa. Parivaljakon toimintaa on mukava seurata.

Kaikki osiot siis hyväksytysti läpi ja tulos SPA1.

Jihaa! Juvalla helteisessä säässä erittäin onnistunut näyttelypäivä.

Espanjanvesikoirat 8 kpl, tuomarina Elena Ruskovaara:

Riia ERI, SA, AVK1, PN1, ROP, SERT --> FIN MVA

Oikeanlainen tyyppi. Sopiva luusto, mittasuhteet ja sukupuolileima. Hyvät pään mittasuhteet. Aika vaaleat silmät. Sopivat kulmaukset. Liikkuu terveesti ja hyvällä joustolla. Esiintyy ja esitetään hyvin.

Barbet 2 kpl, tuomarina Elena Ruskovaara:

Ronja ERI, SA, JUK1, PN2, SERT

Oikea tyyppi, vahva runko. Reilu karva. Pentumaisessa liikkeessä. Malli ja tyyli oikea. Hyvä pää, korvat, vahva kaula. Liikkuu erinomaisella ulottuvalla, joustavalla askeleella. 

Riia näyttää ihan tankilta tässä. Miun musta hame hämää ja polvetkin häiritsee kuvaa :)

Ryhmässä Riia ei enää pärjännyt. Mutta Ronjan äiti Thara oli RYP 2 !!! :)

Rontti rinsessa :)

Ja vielä muutama kesäinen kuva. Riia kuuruu ja Ronja harventaa heiniä kukkapenkissä :)

Matkattiin yhdistetylle kesäloma- ja näyttelyreissulle helteiseen Tallinnaan 4.6. koko perheen voimin. Ronja oli ilmottu näyttelyyn ja Riia hengaili turistina mukana. Yllättävän helppoa oli hotellimajoittuminen koiraystävällisessa Dzingel -hotellissa kaupungin laidalla.

Barbetteja oli paikalla 3 kpl. Tuomarina Elena Ruskovaara.

Hapiberg`s Caffe Latte "Ronja" ROP JUNIORI ja ESTJW-11

Nelum-Himalis Boheme "Thara" ESTW-11 ja vielä RYP 2

Ihanat äiti ja tytär!

Paras Juniori -kehässä Rontti ei sitten enää pärjännyt. Eikä enää oikeen kiinnostanutkaan koko touhu, pyöri, hyöri ja biletti ihan omiaan. :)

Riia starttasi helteisessä säässä ensimmäisissä MEJÄ -kokeissaan. Keltanokat ohjaaja Jarkko ja jäljentekijä/opas Titta suorituivat tehtävistään myös ihan mainiosti. Kaikenkaikkiaan kokeista jäi tosi kiva fiilis, porukka oli oikein mukavaa ja avuliasta ja paljon saatiin uutta oppia ja intoa. Koiria oli paikalla 12, joista 6 AVO luokassa ja 6 VOI luokassa. Tuloksia sateli ja jäi satelematta.

Riian tuomarina oli Mamian Mari, joka kannusti kovasti jatkamaan Riian kanssa hyvin alkanutta uraa.

Riian tulos oli AVO 3 pisteillä 28. Ja arvostelu kuului seuraavasti:

Hyvin ohjattu lähtö. Koira jäljestää sopivaa vauhtia maa- ja ilmavainua käyttäen. Ensimmäinen osuus aivan jälkitarkasti, toisella ja kolmannella osuudella pieniä tarkistuksia ja pyörähtelyjä. 1-kulma laajalla tarkastuslenkillä, makaus hyvin pysähtyen ja nuuskien. Toinen kulma tarkasti, makaus merkitään erinomaisesti pysähtyen. Toisella osuudella tarkistuslenkiltä palatessa koira lähtee seuraamaan paluujälkeä, hukka. Valitettavasti 5 metriä ennen kaatoa koira koukkaa jäljen sivuun ja kiertää sorkan. Palautetaan ja nyt suoraan kaadolle. Sorkan nuolee ja nuuhkii. Hyvä suoritus ensikertalaiselta!

Seuraava koitos sitten 12.6. Ruokolahdella.

Tänään ei suurta menestystä, mutta ihan mielenkiinoiset arvostelut. Tuomarina Jouko Leiviskä.

Ronja JUN ERI JUK1

Hieman kookas. Erittäin kaunislinjainen. Erinomaiset mittasuhteet omaava. Hyvä pää. Hyvän pituiset korvat. Ikäisekseen erinomainen runko ja luusto. Hyvä takaosa. Runko vielä hieman löysässä kunnossa.

Riia AVO EH

Hieman neliömäinen, ilmavalta vaikuttava.  Hyvä kaula. Kaunis pää. Hyvä runko. Etuosa voisi olla tiiviimpi. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvälaatuinen turkki, voisi olla pidempi. Selälle kääntynyt häntä häiritsee kokonaisuutta. Liikkuu hyvin. Esitetään erinomaisesti.

Ronja ja ensimmäinen SERT:

Barbet 2 kpl. Tuomari Saija Juutilainen:

Vuoden vanha, kauniisti kehittynyt hyvärunkoinen ja -luustoinen juniori, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä nartun pää, hyvä silmien muoto. Sopivan pitkät korvat. Hyvä purenta. Vahva kaula. Erinomainen raajarakenne. Hyvä karvanlaatu jossa tasainen syvä väri. Liikkuu kauniisti. Erinomainen sivuliike. Tyypillinen aktiivinen luonne.

ERI JUK1 SA PN1 ROP SERT

Espanjanvesikoiria 20 kpl. Tuomarina Anatoli Zhuk Valko-Venäjältä.

Riia ERI AVK 1

Carolalle suuri kiitos!

Espanjanvesikoirat (8), Paavo Mattila:

Hapiberg`s Pocahontas "Iisa"; ERI JUK1

Hapiberg´s Anni-Frid "Riia";  ERI AVK2

Barbet (1), Paavo Mattila:

Hapiberg´s Caffe Latte "Ronja";  ERI JUK1

Ronja esiintyi niin iloisesti kehässä, että hyvä mieli taisi tarttua jokaiseen katsojaan. Omaa vuoroa odotellessamme myös tuomari avustajineen napittivat Ronjaa ja hymyilivät ja naureskelivat keskenään. Arvostelukin oli aivan huippu.

Väistyihän ne pakkaset vihdoin ja lumikasatkin ovat alkaneet vajota vauhdilla. Riia ja Ronja ovat käyneet nyt kevättalven puolella noutajien tottiskoulutuksissa ja samalla ollaan päästy treenaamaan noutoa. Isäntäväki kun hyväksyttiin paikalliseen metsästysseuraan ja metsästäjä -tutkintopäivä on jo merkattu kalenteriin. Noutoa treenataan ajatellen taippareita ja mahdollisia tulevia sorsajahteja. Ronja noutaa luontevasti. Palauttaakin vallan hienosti, mutta liekö iällä vaikutusta, kun meinaa riehaantua välillä leikille damin kanssa. Mutta ihan lupaavalta vaikuttaa. Riia taas noutaa kuin kone, mutta palautuksen kanssa tehdään vielä töitä. Riia lähtee, noutaa ja tulee kohti tosi vauhdilla, mutta juuri sillä sekunnilla, kun pitäisi irroittaa, koukaistaankin hirmu spurtille damin kanssa. No näitä nyt sitten harjoitellaan.

Muutaman kerran kouluttajilla on ollut myös starttipistooli mukana, joten paukkujakin ollaan päästy ihmettelemään. Aika ihmeitä saa tapahtua, jos noista paukkuarkoja joskus tulee. Viimesyksyinen taipparitreeni haulikoineen ei aiheuttanut yhtään mitään hötkyilyjä, eikä nyt nuo starttipistoolilla ammutut laukauksetkaan, kummallekkaan.

Riian ja isäntäväen viimekesäinen aluevaltaus mejä on ollut mielessä koko talven ja ekat ilmotkin jo laitettu sisään. Odotellaan, josko jostain paikka saataisiin ja päästäisiin koittamaan tulosta.

Ronjalle saatiin paikka taippareihin, joten jättiläispenikallekin on lumien sulettua vesi- ja jälkitreenejä tiedossa.

Näyttelyrintamallekin lähdetään muutaman viikon päästä. Eli ihanan kiireinen ja touhukas kevät tulossa. :)

Alla vielä muutamia kuvia kevättalven varrelta.

no onhan tätäkin pakko hieman treenata :)

tuleva junnuhandlerikö?? :)

Talvi alkoi niin aikaisin, että nyt tammikuussa odotetaan täysillä jo kesää. Metsälenkit on saaneet jäädä, sillä lunta on niin paljon, että koirat saa loikata tasaloikalla eteenpäin, että pääseevät ja me ihmisetkin kahlaamme haaruksiin asti ulottuvassa lumimassassa. Jäälle ei ole päässyt lumimäärän vuoksi myöskään, joten tylsät hihnalenkit metsätiellä taikka kylällä ovat nyt meille jokapäiväisiä. 

Onneksi on pihaa missä kirmata vapaana.

Joulupukki aiheutti Ronjalle lähinnä entistä laajakaarisemman hännänheilutuksen, Riian haukkuessa pukin sinne missä pippuri kasvaa. Ronja ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi pukille olisi pitänyt haukkua, sillä sehän toi mahtavan isot luutkin tullessaan.

Uuden vuoden raketeista ei tarvinnut olla myöskään moksiskaan, eipä niitä täällä meillä metsän keskellä juuri ammutakkaan. Ne mitä joku ampui ja meille kuului/näkyi eivät hetkauttaneet kumpaakaan tyttöstä. Hyvä niin.

Kevättä odotellessa alla muutamia kuvia vuodenvaihteen touhuista.

Välillä pitää päästä syliin, ihan sama miten päin ja missä asennossa, vaikkapa sitten näin.

Ostettiinpa uudenvuoden lahjaksi isohko apina tytöille. 18 euroa. Kesti noin 5 sekunttia ja apina oli suolistettu Riian toimesta. Ronja joutui tätä ilakointia katsomaan sivusta ja sai apinan omaan käsittelyyn vasta Riian mielenkiinnon herpaannuttua -suolistuksen jälkeen. Taidan etsiä suolistettavia kavereita tästä lähtien vaikka kirpputoreilta.

Kuvan alakulmassa Ronja ihailemassa isosiskon hommia, hyvin huomaamattomana. Välillä hänen nenän eteen lensi pumpulipallero ja neiti oli siitäkin ihan onnessaan :)

Optimistinen ilme -kyllä mie sen vielä nappaan..

Ähäkutti -niihä sie luulet. Tää on nii lystii, et iha heti en luovuta.

Metakka-kisu  -tuo ihana ja kamala. Jos kissan kovettaisi patsaaksi, se olisi R&R:n lempiystävä. Metakka alkaa jo ymmärtää, että jos hää kestää paikallaan, häntä pusutellaan ja nuuhkitaan ja hän saattaa jopa päästä viereen lämpöseen kellimään. Mutta voi kisu parkaa, jos kyllästyy ja päättää lähteä pois -silloin on kyyti kylmää...

Varo pimeää, siellä vaani joku aikamoinen hirviö:

ja hammaskeijuleikit alkakoot.

Riian mielipaikka. Olohuoneen isot ikkunat ovat juuri sopivalla korkeudella. Tästä on hyvä tarkkailla rannan tapahtumia. Kesäisin varsinkin.

Ja välillä voi vaikka torkahtaa lämmintä patteria vasten.

Ronja ja sisarensa Stella kävivät edustamassa barbetteja Lahden pentunäyttelyssä. Tuomarina Elena Ruskovaara arvosteli Rontsikan näin:

Oikean mallinen, tyypillisesti käyttäytyvä, sopiva luustoinen narttu. Tilava runko ikään nähden. Päässä hyvä pituus, saa vielä levitä. Vahva kaula. Sopivat takakulmaukset. Hyvin kauniit ja terveet liikkeet. Miellyttävä esiintyminen.

Ronja oli ROP-pentu ja sai KP:n. Stella hyvänä kakkosena myös kunniapalkinnolla! Hienot prinsessat! :)

Kuvat J. Souranmaa

Jarkko ja Mikko tekivät Riialle ja Hagridille jäljet karhunverellä.

Riian jälki oli pitkä ja vaikea, noin kilometrin mittainen, kolmella kulmalla ja osa matkasta mentiin suon läpi, nilkat siis vedessä. Riia jäljesti jälleen upeasti kaadolle saakka. :) Karhun veri ei hirvittänyt yhtään. Hagrid sai kokeilla ihan minijälkeä, mutta taisi muut hajut kiinnostaa pentua tälläkertaa enemmän.

Sattui muuten yksi ilta sellainen juttu, että iltakävelyllä lähimetsässä ollessamme Riia löysi viikon vanhan verijäljen kaato-kohdan. Aikansa sitä haisteltuaan koira lähti painamaan sitä viikon vanhaa jälkeä myöten nenä maata viistäen ja paineli hirmu haipakkaa ihan jälkeä myöten kulmalle ja jatkoi kulmalta eteenpäin seuraavaa kulmaa kohti, mutta siinä välissä sitten kadotti jäljen. Uskomaton tuo hajuaisti.

Poikien syysloma päätettiin viettää tälläkertaa vaeltamisen merkeissä. Ajettiin siis syksyn ensimmäistä lumisadetta uhmaten Ilomantsiin, Petkeljärven kansallispuiston retkeilykeskukseen. Tarkoituksena oli vaellella koirien ja lasten kanssa lyhykäisiä merkittyjä lenkkejä kansallispuiston alueella ja nautiskella luonnosta ja yhdessäolosta. Matka onnistui loistavasti ja kansallispuisto oli mielettömän upea. Ehdottomasti menemme tuonne uudestaan.

Ensilumi siis satoi myös maahan ja kestikin koko reissumme ajan. Valaisi kivasti, mutta sienestyksen kannalta asia oli tietysti äärimmäisen huono..

Ronja ihmetteli valkoista taivaalta tulevaa tavaraa tietysti kovin, mutta tuntui nauttivan siitä. Kirmailivat Riian kanssa edes takaisin nenät maassa. Ja ikävämpikin puoli tuli tutuksi Rontille ja muistiksi meille: kuinka ihanasti koiran tassut alkoivatkin muistuttaa lumipalloja hetken kirmailun jälkeen. Ja mitä enemmän toinen niitä pallukoita repi, sitä enemmän turkki kastui ja lunta kerääntyi lisää. ;(

Ronjan näyttelyura alkoi lupaavasti Spanieleiden erkkarissa Hyvinkäällä 9.10. Pentueen kaikki sisarukset olivat paikalla ja tuomari taisi tykästyä kaikkiin karvapalloihin kovasti :)

Stella-sisko (Hapiberg`s Caffe Doppio) voitti pimut, Ronja oli kolmas ja Meya neljäs. Kaikki saivat kunniapalkinnot ja vallan mahtavat arvostelut.

Espanjalaisen tuomarin Alicia Castron arvostelu Ronjasta kuului suomennettuna jotakuinkin näin:

Hyvin sopusuhtainen ikäisekseen. Erittäin hyvä pää ja ilme. Hyvät kulmaukset edessä ja takaa. Hyvä turkin laatu. Liikkuu hyvällä askeleella.

(suomennuksen apuna kasvattaja ja google-kääntäjä :))

Ronjalla oli kehässä hirmuisen mukavaa. Häntä heilui ja pimu oli niin iloinen, kuin vain tuollainen nallekarhu voi olla. Paikallaan ei oikein olisi jaksanut olla, mutta ehtiihän sitä. :) Mahdottoman hyvä fiilis jäi meille kaikille. Tästä on hyvä jatkaa.

Taipparitreenausta Rapiksen saloilla. Mukana kasvattajat, me ja Markku -joka opasti meidät spanieleiden taipumuskokeen saloihin. Päivä oli kerrassaan antoisa ja innostus kasvoi jälleen. Nyt tiedetään, mitä osiot pitää sisällään ja voidaan Ronskuakin ohjastaa taippareita silmällä pitäen. Katsotaan sitten ensi kesänä, josko lähdettäisiin tulosta koittamaan. Riiakin voi varmasti osallistua kokeeseen vallan hyvin, sen verran hienosti Riiallakin päivä meni. Espanjanvesikoirahan ei taipparitulosta tarvitse, mutta koska taipumuksia on, niin miksei sitä sitten koitettaisi. Taipparitreenien jälkeen otimme vielä hakuakin kasvattajien johdolla. Kiitokset kaikille läsnäolleille ja ennenkaikkea Markulle! Niin ja Annalle naapuriin jäniksestä!

Riia jäniksen jäljellä. Kerrassaan mainiosti jäljesti koko matkan kaadolle asti.

Thara kaadolla. Thara jäljesti välillä niin vauhdikkaasti, etten ehtinyt kameran kanssa mukaan.

Thara ja Riia tutustuvat vielä kaatoon.

Ronja ja Stellakin (4,5 kk)  pääsivät pienelle jäljelle. Nuorena se on vitsa väännettävä.

Välillä kahvia ja makkaraa.

Päätettiinpä lähteä haistelemaan kehätohinoita mätsäreihin Imatralle Ronjan ja Iisan kanssa. Molemmat saivat siniset nauhat ja Ronsku oli lopulta sinisten kakkonen. Iisakin selvisi viimeiseen pudotukseen asti, eli ei ollenkaan huonosti.

Ronjaa en ole treenannu ollenkaan kehää varten, joten siinäpä meille muutamaksi illaksi ohjelmaa tiedossa, ennen ensimmäistä pentunäyttelyä :) Mutta Ronjalla oli huisin hauskaa kehässä ja häntä heilui laajassa kaaressa koko ajan. (ja kun barbet-pentu oikein innossaan häntää heiluttaa, heiluu koko pentukin :))

Puhdas Ronja. Pakko oli ikuistaa koira puhtailla tassuilla, kun tällänen on niin perin harvinaista :)

Hoh hoijaa -joko lähetään.. :)

Aika kiitää, eikä meinaa ehtiä blogia päivittämään.

Syksy on ollut touhua täynnä. Verijälkeä ollaan treenattu muutamaan otteeseen hyvin tuloksin ja näyttelyissä on tullut käytyä tiuhaan tahtiin. Päästiin myös vihdoin perheen kesken rantalomalle Kreetalle ja koiruudet pääsivät nauttimaan laumaelosta kotikenneliinsä siksi aikaa. Loman jälkeen treffattiin Hapiberg`s porukkaa kasvattitreffeillä Porvoossa. Kasvattitreffeiltä löytyi uusi mieluisa harrastus -haku. Nyt etsitään porukkaa hakuiluhommiin. Tottistelut ovat alkaneet kesän tauon jälkeen ja Ronskukin tottistelee jo täysiä.. :) Ronskun ekat näyttelyt siintävät jo ihan ovella, joten varmaan olisi aika ruveta harjoittelemaan myös kehäkäytöstä.

Ronja on kyllä saanut nauttia pentuna olosta täysin siemauksin, ollaan nimittäin koko kesä eletty kuin pellossa. No se selittynee huikealla hellekesällä, kerrankin kun sellainen on ollut, niin siitä on pitänyt nauttia löysin rantein. Eikö?

Ronja kasvaa hurjaa vauhtia, vaikka onkin tällähetkellä pentueen pienin. Kiloja on 17 ja korkeuden puoleen Riiasta on menty ohi jo aikaa sitten. Luonteeltaan Ronja on erittäin itsenäinen penikka. Siinä varmaan selkein ero Riiaan. Riia kun on aina siellä missä muutkin, Ronsku saattaa löytyä ihan tontin toiselta laidalta omiaan touhuamasta. Ronjan mielipuuhaa on itsensä ryvettäminen milloin perunapellossa, milloin missäkin ojassa ja rikkaruohoissa. Ja tietysti ensin käydään kastautumassa veteen, vähintään mahaa myöten, että varmasti saa näkyvää tulosta aikaiseksi.. Aika monet ärräpäät on päässeet, kun juuri illalla pesty koira on aamulla sen näköinen, ettei sitä todella voi sisään laskea koukkamatta suihkun kautta. Ja sitten sen jälkeen tietysti juostaan märkänä sohvalle ja sänkyyn ja tehdään vielä varmuudeksi vanhimman pojan huoneen matolle pissit. Huoh. Mutta Ah -niin ihana ja lutunen hää kuitenkin on!

Alla kuvia syystouhuista.

Heinolan näyttelystä. Jossa Riia EH, NUK3. Edellisenä päivänä Kouvolassa Riia oli VSP ja sai 4. sertinsä.

Heinolassa tuomarina Saija Juutilainen:

22kk. Hyvärunkoinen, kaunislinjainen nuori narttu, jolla sopivasti luustoa ja kulmauksia. Narttumainen pää. Hieman pyöreät silmät. Hyvä kuono ja purenta. Erinomainen vahva kaula. Oikea karvan laatu. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Liikkeessä voisi olla enemmän voimaa. Tyypillinen luonne.

Kouvolassa tuomarina Zeev Trainin Israel:

Tasapainoinen narttu. Hyvä turkki. Saksipurenta. Täydellinen ylälinja. Keskikokoinen rintakehä.

Ronjakin haistelemassa kehäjuttuja.

Kouvola-Heinola näyttelyiden välissä yövyttiin Porvoossa kasvattajan luona. Tässä Ronsku ja sisarensa Stella.

Ronja 4 kk

Riia-muru "pikku oravanpoika"

Ronskun huippumamma Thara

Riian sisar Emmi

Meidän lomaillessa etelän auringon alla Carola sai kaikki barbet -natiaiset samaan kuvaan.

Thara-mamma, Meya, Ronja ja Stella.

Kasvattipäivillä Riian kanssa agility-opissa

Riia tarkkana. Ainakin pirun hyvä kuunteluoppilas.

Riia ottamassa ensikosketusta hakuun.

Riia tuntui nauttivan hakuhommasta kovasti. Hienosti löysi maalimiehet ja haukkumaankin oppi käskystä n. 5 minuutissa hakutreenien jälkeen :) (tosin haukku-maalimies-yhdistelmä jäi vielä kokeilematta)

Ronjan kanssa agilityalkeita

Porvoon näyttelyssä oli sitten kasvattipäivien jäljiltä hieman väsynyttä porukkaa.. Tässä Riia, Ronsku ja Riian pikkusisko Iisa näyttelyhumussa köllöttelemässä.

Riia sai Porvoosta EH:n ja oli NUK2. Ja Theo Leenenin arvostelu kuului suomennettuna näin:

Parivuotinen narttu, jolla hieman liian pitkä runko. Naisellinen pää. Silmät tarpeeksi tummat. Kuono voisi olla hieman lyhyempi. Hyvin asettuneet korvat. Täydellinen saksipurenta. Hyvä kaula, olkapäät ja ylälinja. Kantaa häntää hieman liian korkealla ja kippuralla. Hyvin kulmautunut. Hyvä luusto ja raajat. Tarpeeksi voimakas rakenne. Oikea turkki, mutta voisi olla hieman pidempi. Liikkuu hyvin. Hieman ujo.