Voi dääm, kaikki kuvat kadonneet blogista. Kuulemma ongelma on yleinen, ei vain meidän blogin osalta. Voi itku.

Ronjaltahan uupui enää se hyväksytty spanielien taipumuskoetulos Suomen muotovalion arvoon ja lauantaina 14.7.2012 Kaakkois-suomen Spanielikerhon järjestämissä kokeissa meillä oli mahdollisuus onnistua. Ja me onnistuimme! Taipparit meni läpi ja Ronja valioitui!

Tuomari Liisa Pajala

Sosiaalinen käyttäytyminen, hyväksytty:

Ronja on rauhallinen ja miellyttäväkäytöksinen.Se tarkkailee kiinnostuneena ympäristöään ja tutustuu häntä heiluen. 

Haku ja laukaus, hyväksytty:

Alku on suppea, vähitellen Ronja innostuu ja laajentaa hakukuviota, joka on pistonomaista ja vauhdikasta. Laukausta se säpsähtää niin, että ponnahtaa ison kiven päälle seisomaan. Ilmavainu on pääosin Ronjalla käytössä.

Jäljestys, hyväksytty:

Jäljestys tapahtuu ilmavainulla jäljen vierellä kulkien. Kulma tarkistetaan parilla kierroksella. Kaato tutkitaan huolella.

Vesityö, hyväksytty:

Halukkaasti veteen. Ronja tuo pukin rantaan.

Tottelevaisuus, hyväksytty:

Tottelee hyvin.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:

Ronja hakee kontaktia ohjaajaan, joka tukee koiraa hienosti. Toimiva pari. 

Hieno päivä ja upeita suorituksia. Itse sain jännittää ihan loppuun asti tulosta, olin varma, että hakuosuudella Ronjan hakutyöskentely ei olisi ollut tarpeeksi hyvää. Mutta tarpeeksi hyvää oli ja käytiin pokkaamassa niin SPA1 ruusuke, kuin FIN MVA ruusuke. Muotovalion arvo vahvistettiin kennellitossa elokuussa.

Pitkästä aikaa näyttelyreissussa. Viime kerrasta olikin jo aikaa, melkein vuosi. Perjantai-iltana vietiin lapsukaiset hoitoon ja lähdettiin koirien kanssa kohti Joensuuta, Linnunlahden leirintäaluetta. Molemmat koirat olin ilmoittanut molemmille päiville ja niin Riia, kuin Ronjakin, olivat upeassa turkissa ja muutoinkin hyvässä kuosissa näyttelyä ajatellen, joten odotuksetkin olivat aika korkealla. Ronjaltahan puuttui se kolmas SERT ja tavoite oli saada ainakin se. No, tavoite toteutui ja ylittyikin :)

Ronja valmiina lähtöön. Asuntoauton pöytä on turjakkeen lempipaikka. :)



Helteinen lauantai, kansallinen näyttely. Ronjan ja Riian kehät olivat suht lähekkäin ja laitettiin leiri pystyyn Ronjan kehän paikkeille. Ihan pian selvisi, että molemmat kehät ovat pahasti myöhässä. Alkuperäisen aikataulun mukaan päällekkäisyyttä ei olisi pitänyt tulla, mutta loppupeleissä kehät menivät niin päällekkäin, että kun olin Ronjan kanssa kehässä, Riiaa huudeltiin espiskehään sisään. Onneksi tavattiin ihana Piia Lapualta, joka jäi meidän kanssa turisemaan useaksi tunniksi ja jäi myös odottamaan Riian ja Ronjan kehät, koska alkoi näyttää siltä, että näin voi käydä. Hän kokeili Ronjaa sekä Riiaa jo aiemmin ja sovittiin, että hän vie Ronjan, jos tarvetta tulee. No, me tehtiin sitten handlerin vaihto kesken kehän. Piia jatkoi Ronjan kanssa ja minä juoksin Riian kanssa espiskehään. Espiskehästä näin sen verran, että Jarkko otti kameran esiin ja siitä tiesinkin jo, että Ronja on voittanut. Riialla ei lauantaina mennyt ihan niin hyvin, sai SA:n mutta jäi PN kisassa kolmanneksi.

Eli lauantaina Ronja ERI SA PN1 SERT ROP (barbetteja 3 kpl)ja Riia ERI SA PN3 (espiksiä 18 kpl)



Ryhmäkehässä Ronja ei pärjännyt. Piia halusi lisää handlauskokemusta Ronjan kanssa ja vei ilomielin Ronjan kehään.


Lauantai-ilta istuttiin sitten leirintäalueella nauttien auringosta ja hyvästä seurasta :) Vissiin hieman liian pitkään, sillä sunnuntaiaamuna meinasi itku tulla, kun kello soi kuuden jälkeen. Olin jo jättää Riian aikaisen kehän väliin, mutta onneksi Jarkko patisteli miut ylös ja kehän laidalle, sen verran hienosti meillä sitten meni. Ronjan kehää odotellessa tavattiin muitakin barbet -ihmisiä ja barbetteja ja juteltiin mukavia. Tuomari tykästyi Ronjaan kovin ja Ronjalla meni jälleen yhtä hienosti, kuin lauantaina.

sunnuntaina Riia ERI SA PN1 CACIB VSP (espiksiä 17 kpl)
Ja Ronja ERI SA PN1 SERT CACIB ROP (barbetteja 4 kpl)





Ryhmässä ei Ronja pärjännyt taaskaan, mutta jäi niin hyvä mieli, kun hää ihan lunkisti siellä kaikkien kuulutusten ja hälinän keskellä meni :)



Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut retki, Ronja sai SERTinsä (tai siis kaksi ja vielä cacibinkin) jota lähdettiin metsästämään. Riian menestys oli myös pelkkää plussaa. Tavattiin ja tutustuttiin myös uusiin ihmisiin ja sehän se tekee noista näyttelyretkistä niin ihania!



Kotiin päästyämme päätin sitten kokeilla juuri teroitettuja trimmikoneen teriä ja lopputulos näkyy tässä: Riia oli onnellinen, kun pääsi rastoistaan, joita olikin enemmän kuin paljon :)



Ronja vielä vähän lällättelee naku-Riialle, mutta eipä aikaakaan, kun taitaa itsekkin saada samanlaisen lookin.

Ohhoh, joulu on jo ovella ja blogipäivitykset koko syksyltä ovat jääneet tekemättä. No, ei meillä paljon päiviteltävää ole ollutkaan, vapaa-aika on mennyt raksa ja remonttihommissa. Ja koirien kanssa kuntoa kohottaen.

Mie aloitin lokakuun alussa juoksukoulun ja tavoitteena olisi, että koulun päättyessä 7 kk päästä jaksaisin kivuttomasti lenkittää koirat juosten ja reilunpitkillä lenkeillä. Eli meidän koirat ovat koko syksyn vaan juosseet ja juosseet -harjoitelleet juoksuvyössä käskyjä, jotta juoksu olisi mukavaa ja joustavaa. Ronja on synnynnäinen veturi -canicross ainesta, menee kuin juna eteenpäin, eikä stoppaile jatkuvasti. Riiaa taasen saa olla hopihopittamassa, kieltämässä, vetämässä vähän väliä, kun neitonen singahtelee kesken juoksun nenän määräämänä ojiin ja laitoihin. Muutaman kerran on tullut kompuroitua vöihin ja hihnoihin Riian tehdessä äkkinäisiä liikkeitään. Parempi onkin ennakoida ja kokoajan. Jos herpaannut hetkeksi vaikkapa ihastelemaan kaunista vanhaa kuusimetsää, niin varmasti lennät nenällesi hiekkatielle Riian jo stopatessa tien laitaan :D Mutta Ronja se vaan menee. Ronjan ei tarvitse tehdä edes tarpeitaan. Ronja jää kärsivällisesti odottamaan, kun Riian kanssa neuvotellaan siitä, että matka jatkuu nyt justiinsa ja kun se jatkuu, juna mennä porhaltaa tuulenhalkojan lailla eteenpäin. 

Mutta, minkäs vaistoilles teet. Riialle on suotu hyvä nenä ja nenään sopivat vietit. Ja näin kunnonkohotuksen alkuvaiheessa en pikku hengähdysstoppeja laita pahakseni ollenkaan :)

Marraskuun alussa järvi, jonka rannalla asumme, jäätyi ensimmäisen kerran rannoiltaan. Sekös se vasta oli hauskaa varsinkin Ronjasta. Jäätä särjettiin ja sukellettiin jääpaloja ja niitä sitten heiteltiin rannalla. Ihanaa puuhaa, eikä hyisevän kylmä vesikään tuntunut haittaavan. 

Ronjalla oli varmaan liian rauhalliset liikkeet, kun Riia päätti porhaltaa paikalle ja näyttää vähän mallia, miten se jää irtoo vauhdilla. Nämä kuvat kuvastavat hyvin noiden luonteita, Ronja rauhallisesti ottaa jäätä ja hieman viskelee, kun taas Riia tekee saman turbovauhdilla ja hakkaamalla raivoisasti jään rikki ja sitten riehumalla jääpalan kanssa.

Joulukuun 6. pvä, Itsenäisyyspäivänä, satoi ensilumi maahan. Maisema järvelle oli satumainen. Satumaiset olivat myös lumipallotassut ulkoilun päätteeksi. :) Sitä tuli taas herättyä todellisuuteen kertaheitolla, mitä riesoja talvi tuo taas tullessaan.

Mukavaa Joulun odotusta!

 

 

 

Kaivelin koneelta kuvia tämän kesän touhuista, olkaat hyvät :)

 

Kovasti tekisi mieli saada Riia mukaan sorsajahtiin. Olisi huippua tietää, miten hän siellä pärjäisi ja miten käyttäytyisi. Laukaukset saavat koiran täpinöihin ja riistapukkia, sekä oikeaa lintua noutaa halukkaasti. Ui innokkaasti. Pitäisi vaan päästä tositoimiin kokeilemaan. Onneksi on useita metsästyskavereita, varmasti joku meidät mukaan vielä ottaa. Treenaamiseen saatiin kaverilta tavi, jota molemmat tyttöset innokkaasti noutivatkin.

Alla vielä alkukesän leikkejä ja muita touhuja (kuvat on otettu ennen trimmejä)