Ohhoh, joulu on jo ovella ja blogipäivitykset koko syksyltä ovat jääneet tekemättä. No, ei meillä paljon päiviteltävää ole ollutkaan, vapaa-aika on mennyt raksa ja remonttihommissa. Ja koirien kanssa kuntoa kohottaen.

Mie aloitin lokakuun alussa juoksukoulun ja tavoitteena olisi, että koulun päättyessä 7 kk päästä jaksaisin kivuttomasti lenkittää koirat juosten ja reilunpitkillä lenkeillä. Eli meidän koirat ovat koko syksyn vaan juosseet ja juosseet -harjoitelleet juoksuvyössä käskyjä, jotta juoksu olisi mukavaa ja joustavaa. Ronja on synnynnäinen veturi -canicross ainesta, menee kuin juna eteenpäin, eikä stoppaile jatkuvasti. Riiaa taasen saa olla hopihopittamassa, kieltämässä, vetämässä vähän väliä, kun neitonen singahtelee kesken juoksun nenän määräämänä ojiin ja laitoihin. Muutaman kerran on tullut kompuroitua vöihin ja hihnoihin Riian tehdessä äkkinäisiä liikkeitään. Parempi onkin ennakoida ja kokoajan. Jos herpaannut hetkeksi vaikkapa ihastelemaan kaunista vanhaa kuusimetsää, niin varmasti lennät nenällesi hiekkatielle Riian jo stopatessa tien laitaan :D Mutta Ronja se vaan menee. Ronjan ei tarvitse tehdä edes tarpeitaan. Ronja jää kärsivällisesti odottamaan, kun Riian kanssa neuvotellaan siitä, että matka jatkuu nyt justiinsa ja kun se jatkuu, juna mennä porhaltaa tuulenhalkojan lailla eteenpäin. 

Mutta, minkäs vaistoilles teet. Riialle on suotu hyvä nenä ja nenään sopivat vietit. Ja näin kunnonkohotuksen alkuvaiheessa en pikku hengähdysstoppeja laita pahakseni ollenkaan :)

Marraskuun alussa järvi, jonka rannalla asumme, jäätyi ensimmäisen kerran rannoiltaan. Sekös se vasta oli hauskaa varsinkin Ronjasta. Jäätä särjettiin ja sukellettiin jääpaloja ja niitä sitten heiteltiin rannalla. Ihanaa puuhaa, eikä hyisevän kylmä vesikään tuntunut haittaavan. 

Ronjalla oli varmaan liian rauhalliset liikkeet, kun Riia päätti porhaltaa paikalle ja näyttää vähän mallia, miten se jää irtoo vauhdilla. Nämä kuvat kuvastavat hyvin noiden luonteita, Ronja rauhallisesti ottaa jäätä ja hieman viskelee, kun taas Riia tekee saman turbovauhdilla ja hakkaamalla raivoisasti jään rikki ja sitten riehumalla jääpalan kanssa.

Joulukuun 6. pvä, Itsenäisyyspäivänä, satoi ensilumi maahan. Maisema järvelle oli satumainen. Satumaiset olivat myös lumipallotassut ulkoilun päätteeksi. :) Sitä tuli taas herättyä todellisuuteen kertaheitolla, mitä riesoja talvi tuo taas tullessaan.

Mukavaa Joulun odotusta!